En käy mennyttä vuotta kokonaan läpi, siitä on viitteitä tässä blogissa paljonkin, joten siitä kiinnostuneet voivat paneutua siihenkin puoleen halutessaan selailemalla blogia taaksepäin.

Vähän kuitenkin vielä menneen vuoden hehkutusta. Viime vuosi yllätti minut tuomalla mukanaan syvän ilon, ja paljon levollisuutta. Se toi mukanaan myös rakkautta ja positiivisuuden etsintää, rohkeutta ja asenteiden muutoksia. Tajusin selvemmin kuin koskaan, että minun tulee elää omaa elämääni. Juuri tällaisena Tuijana kuin olen, eikä jonakin toisena, mielestäni fiksumpana persoonana. Tajusin, että minun tulee ottaa riskejä olemalla avoin ja samalla paljaan haavoittuva  Se kannatti, ja sain kokea oikeaa välittämistä, kunnioitusta ja huolenpitoa. Ensimmäisen kerran elämässäni osasin olla niistä arvokkaista tunteen osoituksista aidosti kiitollinen niille ihmisille, joilta ne sain, sillä aloin myös uskoa olevani niiden arvoinen. Minkä lahjan viime vuosi minulle siis soikaan!  Opin maailman tärkeimmästä asiasta, rakkaudesta, paljon uutta ja ihmeellistä.

Kiitos siis vuodesta 2008!!  ...minusta tuntuu silti, että tämä on vasta alkua.

Olen nauranut ääneen monta kertaa tätä tulevan vuoden odotuksen ihanuutta. Ikinä en ole nauttinut vuoden vaihtumisesta tällä tavalla uteliaana kuin lapsi kaikkien uusien näköalojen edessä. Tulen kohtaamaan paljon uusia ihmisiä, uusia haasteita, uusia paikkoja, varsinkin kasvunpaikkoja. Ehkä tulen pettymään, ehkä tulen iloitsemaan vielä enemmän kuin osasin odottaa, ehkä ja ehkä. Mutta ihan varmasti tulen muuttumaan lisää. Tai löytämään itseäni lisää....ihan miten vain. Ja sen sanon, ikinä en ole ollut onnellisempi kuin nyt tai sitten olen vain unohtanut jotain. Eikä se haittaa, sillä tärkeintä on tämän päivän onni. Mennyt onni on muistuttamassa ja johdattamassa siihen tietoisuuteen, että samanlainen onni voi löytyä tänäänkin, mutta vain tämän päivän onni voi valaista tämän päivän.

Entäs ne lupaukset sitten? Mitä minä lupaan ensi vuodelle?


Lupaan kuunnella sydäntäni niin hyvin kuin osaan.

Lupaan peruuttaa tarvittaessa ja myöntää erehtyneeni.

Lupaan jatkaa tällä valoisalla tiellä silloinkin kun valot ovat sammuksissa
uskoen siihen, että vaikka tietä ei näy, sen voi tuntea.

Lupaan pysähtyä kuuntelemaan myös hiljaisuutta ja vain olla.

Lupaan rakastaa itseäni ja muita niin hyvin kuin osaan.

Lupaan olla armollinen.

Lupaan ottaa edelleen riskeja ja olla avoin. Olla minä.

Lupaan antaa itselleni anteeksi, jos en pysty pitämään näitä lupauksia.

                                       *******************

ps. ettei menisi ihan henkiseksi touhuksi tämä lupailu, lupaan laihduttaa ne viisi kiloa, jotka jäivät laihduttamatta pyhistä päätöksistä huolimatta menneenä syksynä...heh, lupaan ja lupaan...niin justiinsa.