Paikoillaan, valmiina, hep! Ja matkaan. Kaikkia suuria ja tärkeitä liikkeitä ennen on yleensä hetki, jolloin ollaan vain paikoillaan. Se edeltää valmiutta lähteä liikkeelle. Pysähtyä, vain olla, löytää valmius ja tahto lähteä liikkeelle.
 
Kukaan ei jaksa liikkua koko ajan ja suurimpiin ponnistuksiin tarvitaan maksimivoima- ja energia sekä keskittyminen tekemisen laatuun. Se vaatii kykyä olla paikoillaan ennen suoritusta. Kerätä voimat ja keskittää ne.
 
Tarvitaan omien rajojen ja potentiaalin tutkimista. Kuka olen, mihin minusta on, mitä haluan, mihin pyrin?
Matkaa on jo tehty, on opittu harjoittelemalla, löydetty oma tyyli ja rytmi, kenties lyöty päätäkin seinään useampaan kertaan. On ehkä menty liian lujaa, yritetty ottaa kaikki irti muistamatta pysähtyä.
 
Ehkei ole muistettu katsoa ympärilleen, on eksytty ja oma sisin on jäänyt kiireen alla unohduksiin. Eteenpäin kiitämisestä on tullut tärkeämpää kuin suunnan tarkkailusta. Kysymykset: ”Missä olen, mihin menen, miksi menen?” eivät ehdi nousta mieleen.
 
Usein on uskallettava pysähtyä löytääkseen kaiken sen, mitä omassa elämässä juuri nyt on. Elämää on katseltava, mittailtava, arvioitava. Sen tiedon pohjalta voi edetä ja löytää kenties paremman tien ja sellaisen suunnan, joka sopii omaan potentiaaliin ja arvoihin paremmin.
 
Silloin voi olla valmiina ja sanoa itselleen HEP, kun sen aika on. Mutta sitä ennen on oltava hetki vain paikoillaan.
 
PAIKOILLAAN
 
Täytyy pysyä
hetki paikoillaan,
edetäkseen edes joskus
oikeaan suuntaan.
Joskus täytyy
kyetä pysähtymään,
löytääkseen
edes jotain,
tai vaikka kaiken sen
mitä on.