maanantai, 5. heinäkuu 2021

Kirjainruno K

Joskus hyvin kauan sitten harjoittelin runon tekemistä käyttäen kaikissa sanoissa samaa alkukirjainta. Se on hauskaa puuhaa ja runoihin  tulee samalla alitajunnan salaisuuksia ja kaikkea erikoista mukaan. Jaan nyt K-runon ja jatkossa ehkä muitakin aakkosia tulossa. 

 

K-runo

kurjaa kaikki kamala

katastrofi kannoilla,

kelmeät kavaluudet

kantapäillä kulkevat

 

kiskovat kuiluihin

kummallisiin,

kopistelevat kaikuna

kaduilla kaupungin

 

katalat ketut -

kaameat koukkunokat,

kerran kun koskevat,

kurihin kovaan kolautan

 

kalpeaksi kumautan

 

(v.2005)

maanantai, 21. kesäkuu 2021

Suloisuutta

Kaksi ottamaani valokuvaa lapsenlapsestani Ennistä ja hänen kauniista äidistään Hannasta. Enni on pian 3 kk.

DSC_6014_filtered-01.jpg

DSC_6016_filtered-001%20copy.jpg

keskiviikko, 16. kesäkuu 2021

Virkattu vauvan mekko

Virkkasin taas vauvan mekon. Tällä kertaa se on edellistä käytännöllisempi. Se ekahan päätyi käyttämättömänä koristeeksi, mikä on sille just oikea paikka. Se on kuin kaunis seinävaate ja toimii muistoesineenä hyvin.

Nyt toiselle tyttövauvalle kesäinen pikkumekko. Oli kiva ohje, helppo ja valmista tuli kerralla. Neuvoksi, jos on ihan aloittelija, niin saattaa tulla vaikeuksia, sillä video hiukan oikoo tuossa matkan varrella, eli täytyy osata itse päätellä hiukan juttuja.

Itsehän myös tein eri silmukkamäärällä, niin se aiheutti lisäpäänvaivaa. Mut noin muuten, ei ole vaikea ja se mitä näytetään, näytetään hyvin ja tarkasti. Alla linkki videoon.

VAUVAN VIRKATTU KUKKAMEKKO

 

IMG_20210615_202151.jpg

sunnuntai, 13. kesäkuu 2021

Tielle jota et näe

Jos voisit ajaa minne vain haluat, minne menisit? Menisitkö sinne, minne et halua mennä? Ehkä menisit epämukavaankin paikkaan, jos haluaisit mennä; jos kokisit sen tärkeäksi sisäisesti. Ihminen joutuu elämän tiellä menemään myös jonnekin, minne ei niin kovasti tekisi mieli mennä. Nämä ovat kuin ne automatkalla olevat kinttupolut, joiden läpi on mentävä päästäkseen sinne mielipaikkaan. Unelman tie on auki, mutta ei aina helppo kulkea.

 

Anna mennä, tartu elämäsi ohjauspyörään ja ohjaa tavoitettasi kohti rohkeasti. Aja pitkin tietä, vaikka se olisikin joskus täynnä kuoppia, mutta se on tie. Tai joskus vain pieni polku. Joskus se ei ole edes tie tai polku, se on ryteikkö, mutta se on raivattavissa tieksi. Ja silloin se on kokonaan sinun tiesi. Sinun oma unelman tiesi.

 

Et voi nähdä tuota tietä vielä, sillä et ole vielä käynyt sitä kokonaan läpi. Näet ehkä osan siitä, jos katsot taaksepäin ja voit arvioida, kannattaako sitä jatkaa.

 

Muistathan, ettet ohjaa omaa elämääsi kohti kalliota tai jyrkännettä, jos vain voit sen välttää. Ohita ne hiljaa, voit katsella niitä ja jopa ihastella niiden vaarallista voimaa, mutta älä ohjaa niitä kohti, vaikka ne houkuttelisivat ja vaikka tiesi näyttäisi kulkevan suoraan kohti niitä. Ei, olet vain ajanut hiukan harhaan.

 

Joskus käy niin, kun näkökyvyn on sumentanut ja peittänyt jokin ikävä asia, kuten vaikkapa epätoivo tai masennus. Silloin kannattaa pysähtyä ja pitää tuumaustauko tai käydä ihan kunnolla lepäämään. Matka jatkuu, kun silmäsi ovat kirkastuneet ja näet taas sen maiseman, jonka syliin on turvallista käydä kulkemaan kohti tavoitettaan, vaikkapa ihan hiljalleen tunnustellen.

 

Mihinkään ei ole kiire.

 

TIELLE JOTA ET NÄE

 

liiku eteenpäin, vaikka pelko puristaa

vasten elämän takapenkkiä

 

ryömi etupenkille, tartu rattiin

ohjaa kohti tuntematonta,

mutta tavoiteltavaa

 

ei kohti puuta tai kalliota,

vaan sinne missä on avaraa

sinne missä on tie

 

se sinun tekemäsi, jonka näet vasta

kun olet ajanut sen kokonaan läpi

 

(Ote Unelman tiellä 2- sarjasta)

 

perjantai, 11. kesäkuu 2021

Hoksaus

Alla Keanen lyriikka, josta sanoin, että ei ole oikein koskettava.

Mitä ihmettä oikein taas höpisin? Hoksasin, että tämähän koskettaa juuri minua ja minun kokemustani.

Itseasiassa tämä on kuin suoraan omasta elämästäni, kuten ne parhaimmat lyriikat on. Tai niin luulen.

Lyriikka on niin hienosti rakennettu, etten ole ihan varma?

Mutta oli miten oli, taas biisi, jonka kautta saan käsitellä tunteitani ja surullista menneisyyttäni parisuhderakkauden kanssa.

Mähän siis ymmärrän tämän ihan niin kuin haluan. Kuten aina lyriikoiden kanssa. Ei väliä, mitä halutaan sanoa, tärkeintä on, miten sen itse ymmärrän. Toki joskus, kun on kuullut sanat ihan väärin, se on myös huvittavaa. 

En oo pitkään aikaan laulanut karaokea, mut tämän haluaisin opetella ja laulaa joskus. <3

 

"This Is The Last Time"
 

This is the last time
That I will say these words
I remember the first time
The first of many lies
Sweep it into the corner
Or hide it under the bed
Say these things they go away
But they never do
Something I wasn't sure of
But I was in the middle of
Something I forget now
But I've seen too little of

The last time
You fall on me for anything you like
Your one last line
You fall on me for anything you like
And years make everything alright
You fall on me for anything you like
And I no I don't mind

This is the last time
That I will show my face
One last tender lie
And then I'm out of this place
So tread it into the carpet
Or hide it under the stairs
Say that some things never die
Well I tried and I tried

Something I wasn't sure of
But I was in the middle of
Something I forget now
But I've seen too little of

The last time
You fall on me for anything you like
Your one last line
You fall on me for anything you like
And years make everything alright
You fall on me for anything you like
And I no I don't mind

The last time
You fall on me for anything you like
Your one last line
You fall on me for anything you like
And years make everything alright
You fall on me for anything you like
And I know I don't mind